Lattialämmitys

Lattialämmitys sopii kaikkiin tiloihin - kivilattiassa se on jopa välttämätön. Lämpöviihtyvyys on parhaimmillaan silloin, kun lattian pinta on hieman huoneen lämpötilaa korkeampi.

Lattialämmityksen ominaisuudet riippuvat toteutustavasta, lattiapinnoitteesta ja kaapelin asennustiheydestä. Lattialämmitys voidaan toteuttaa varaavana tai suorana.

Varaavassa lattialämmityksessä eristetyn, tavanomaista paksumman betonilaatan sisään sijoitetaan yösähköllä lämmitettävät kaapelit. Ne lämmittävät öiseen aikaan betonia, joka sitoo lämmön ja luovuttaa sitä päivän kuluessa huonetilaan. Varaava lattialämmitys mitoitetaan reilusti hetkellistä lämmöntarvetta suuremmaksi, jolloin betonin lämmönvarauskykyä voidaan hyödyntää.  


Lämmityskaapelin asentaminen vaatii erityistä huolellisuutta ja ammattitaitoa. Lämmityskaapelia tulee aina asennettaessa käsitellä varovasti.

Nykyään lattialämmitys asennetaan mahdollisimman lähelle pintaa, yleensä välittömästi lattian pintamateriaalin alle. Kaapelin kulkureitistä kannattaa piirtää kartta tai ottaa valokuvat. Niistä voi tarvittaessa kalusteita kiinnitettäessä tarkistaa lämmityskaapelin reitin niin, etteivät lämmityskaapelit vahingoitu.  

Lattialämmityksen tehot mitoitetaan huonekohtaisesti laskennallisten lämpöhäviöiden mukaan. Lattialämmitystä täydentämään käytetään usein esimerkiksi kattolämmitystä, pattereita ja ikkunalämmitystä.

Lisämukavuutta lattialämmityksellä

Lattialämmityksellä saavutetaan edullinen ja miellyttävä lämpötilajakauma, joka poistaa lattiavedon. Lämmitysteho on jaettu koko lattiapinta-alalle, jolloin lämpöä luovuttava pinta on suuri ja sen lämpötilan ei tarvitse olla kuin muutama aste korkeampi kuin huonelämpötilan.

Lattialämmitys nopeuttaa kosteiden tilojen kuivumista käytön jälkeen ja ehkäisee näin kosteusvaurioiden syntymistä. Suora sähkölämmitys soveltuukin parhaiten kosteisiin tiloihin kuten saunaan ja pesuhuoneeseen.

Lattialämmityksen säädössä käytetään tilakohtaisia termostaatteja. Lattiatermostaatilla, jossa on asennettuna lattiaan anturi, säädetään lattian lämpötilaa ja estetään lämpötilan nousu liian korkeaksi. Oleskelutiloissa säätöä parannetaan huonetermostaatilla tai yhdistetyllä huone- ja lattiatermostaatilla. Huonetermostaatti huolehtii siitä, ettei tilan lämpötila nouse liian suureksi.

Lattiamateriaali ja asennuskohde ratkaisevat oikean asennustavan

Lattialämmityksessä käytettään yleisesti valmiita, kaksijohtimisia vakioresistanssisia lämmityskaapeleita. Yleisin kaapelin asennuspaikka on betonirakenteiset ja useimmiten maavaraiset alapohjat. Kaapeli voidaan asentaa myös puurakenteiseen tai kipsilevyrakenteiseen lattiaan.

Lämmityskaapelien tyyppi, teho ja asennustapa valitaan sen mukaan, millaiseen lattiarakenteeseen niitä asennetaan. Esimerkiksi puu- ja levylattioissa käytettään 8 - 10 W/m -tyyppisiä kaapeleita ja betonilattioihin voidaan asentaa 10 - 20 W/m -tehoisia.

Lämpökaapeliverkoissa kaapeli on kiinnitetty valmiiksi verkkoon. Huonelämmitykseen tarkoitetuissa verkoissa on erittäin ohut lämmityskaapeli ja verkkojen tehomitoitus on tyypillisesti 100 -150 W/m2. Verkkojen kokonaisteho määräytyy maton pituuden mukaan. Lämpökaapeliverkon tyypillinen käyttöpaikka on pesutilojen lattialämmitys.

Lämpökaapelimatossa kaapeli ja teippirivi muodostavat helposti auki rullattavan maton, joka kiinnitetään nopeasti raudoitusverkkoon muutamasta kohdasta esimerkiksi nippusitein. Asennustyö on nopeampaa kuin keloilta auki rullattavien lämpökaapeleiden. Kaapelimatot ovat vakiolevyisiä ja kokonaisteho määräytyy maton pituuden mukaan.

Lattialämmityselementtien rakenne muistuttaa kattolämmityselementtejä, mutta niistä puuttuvat elementin keskellä olevat kiinnityskohdat. Myös neliötehot ovat alhaisempia, tyypillisesti 60–120 W/m2.

Asennettaessa elementtejä lattiaan tulee niiden ja lattiapinnoitteen väliin jäädä ilmatila valmistajan ohjeiden mukaan.